"Your visa has been approved."

Nyt se on totta!! Tasan neljän viikon päästä tähän aikaan tämä tyttö on jo lähempänä New Yorkia ku Helsinkiä. Aajee! Voin kertoa että syksyn lähestyminen ei ahista ihan yhtään, ko tietää pääsevänsä tanssimaan tanssimaan TANSSIMAAN. Peridancelle. Koko syksyksi. Palio. Että nähellään ehkä jouluna, ehkä. Ehehe! Oon niin ILOINEN.

Tänä aamuna olin kyllä aika jäätävissä tunnelmissa. Jännitti ihan hulluna ku heräsin ja lähin kohti Amerikan suurlähetystöä. Oli jopa helppo herätä! Samalla lailla ku monesti matkan alotusaamuina, tai mitä joskus oli kisa-aamuina. Olin nopia aamutoimissani ja tulin sitte aatelleeksi että voisin mennä jo edellisellä metrolla että ois vähä ekstra-aikaaki. Ja tulihan se tarpeeseen, joopa joo. Perille päästyäni selvisi, että mun pitäiskin olla Amerikan konsulaatissa! Tietenki!!! Eihän se voinu nii helppoa olla. Siinä sitte otin taksin ja ihmettelin kuskille keskustan punasia valoja ja hermoilin että ehinkö...

Olin muutaman minuutin myöhässä perillä mutta onneks niillä oli muutenki sielä aikataulut myöhäsessä. Pääsin siis rappuun oottelee. Kunnes joku haki mun passin ja jätti oottelemaan lissää. Kunnes pääsin turvatarkastukseen ja TAN TAN TAA!! Puhelin pitää laittaa sitte kiinni. Ei, lentotila ei käy. Ai virtanäppäin ei toimi? Kipittelin siinä rappusia alas ja naapurin kahvilaan missä mukava kahvilatyttö otti kännykkäni säilytykseen, ja hissillä ylös ja takasi rappuun oottamaan... Semmosta! Ei mua kuitenkaan hirveästi harmita, ku muutaman muun vaiheen ja vaiheitten välisen oottelun jälkeen kuulin ne sanat. "Your visa has been approved." Kyllä nyt kelepaa!!!

Hullun hommaa

Nii ja tosiaan ihan hulluna hommaa. Aloin alkukeväästä täyttämään ensimmäisiä hakulomakkeita ja siitä se sitte lähti. Muttei tosiaan mitenkään omalla painollaan rullaamaan, hah. Nyt heinäkuun alkupuolella Fedex viimein toimitti mulle tarvittavat lomakkeet jenkeistä, jotta sain maksettua SEVIS-maksuni, minkä tehtyäni voin hakea haastatteluaikaa Amerikan suurlähetystöstä missä sitte katotaan että päästääkö ne mua matkaan ja saanko viisumini, minkä jälkeen uskaltaisin viimein ostaa lentolipun. Niin New Yorkiin!
Vähän väliä joku kysyy että jännittääkö mua. En mää oo ehtinyt ajatella niin pitkälle että oikeasti olisin siellä! Tässä on tätä hommaa! Yks askel kerrallaan. Nyt jännitän sitä että saanko tarpeeksi ajoissa sen haastatteluajan, ja sitä että ehtiikö lentolippujen hinnat nousta taivaisiin ennen ko uskallan ostaa semmosen. Sitten ku nämä on alta pois, voin alkaa jännittämään että saanko kämppää! Melko kehnossa tapauksessa saan jännittää sitä vielä perille päästyänikin. Joten ei, en oo ehtinyt jännittää itte perillä oloa. Nyt alan tehä noita koulun rästihommia, koska jos en saa niitä tarpeeksi tehtyä, Kela ei enää maksa mulle tukia ja sitte saa tosissaan alkaa jännittämään perilläoloaki ku ei oo rahhaa heh. Eiku hommiin!