Meat and vegetables!

Viikon päivät täällä on talsittu.  Joka päivä tutustunu uuteen paikkaan ja joka päivä tajunnut paremmin kuinka VALTAVA mesta tämä on.  Oma tilapäinen asuinpaikka on sanalla sanoen OK. Toisin sanoen jokaisesta muusta naapurustosta missä ollaan käyty, on tullu semmonen olo että miksen asu TÄÄLLÄ. Hah!  Mutta kaks eri metrolinjaa löytyy jokusen korttelin kävelymatkan päästä, joten ei hätää.  Välimatkat on ihan käsittämättömiä (valitinko vähä aika sitte Helsingin välimatkoista? Hups), ihmisiä on ihan järjettömän paljon (ahistuinko viikko sitte Helsingin keskustassa väenpaljoudesta? Hups) ja kaikki on niin ISOA että kummasteltavaa riittää tämmöselle pienelle ihmiselle.



Viikko on tosiaan menny tutustellessa paikkoihin ja ihmisiin.  Maanantai-iltana päästyäni perille mietin sängyssä maatessani että noniin, nyt se jännitys sitte alako.  Yhtäkkiä tajusin että mää oon täällä ihan yksin wooot?!?! Onneksi ihana Emma ja perheensä oli täällä niin sai vielä hengata parina päivänä vanhojen tuttujen kanssa.  Kati toimi mullekin vähän varaäitinä :)




Oon myös tutustunut hyviin tyyppeihin täällä meidän kämpillä, hyvin internatsionaalia porukkaa!  Toissailtana harhailin kolmisen tuntia metrolla (menin väärään paikkaan, sitte menin oikeaan paikkaan joka oliki suljettu, ja lopulta lähin kämpille), mutta kai se kuuluu tähän :D On kirjain-linjoja ja numero-linjoja ja eri värejä ja maan alla meneviä ja maan päällä meneviä ja hitaita ja nopeampia ja mukavia ja vähemmän mukavia. Ylipäätään on ihan käsittämätöntä miten paljon erilaisia alueita yhteen kaupunkiin, ja jopa yhteen kaupunginosaan mahtuu.  Ja ihmisiä.  Ihan huippua, mutta aika käsittämätöntä.  Eilen käytiin kirppiksellä ja markkinoilla yhessä osassa, sitte mentiin viettämään leffailtaa toiseen osaan ja lopulta tultiin kämpille kolmanteen.  Kaikki TÄYSIN erilaisia.




Vasemmalla ylhäällä espanjalainen Rosario marketin reunalla ja alhaalla Annie (Uruguay), Rosario (Espanja), Emanuele (Italia) sekä Chris (USA).  Oikialla - rumpujenpärinää - katu!

Ruokakulttuuri täällä on ihan uskomaton.  On saanut tosissaan kissojen ja koirien kanssa ettiä ruokakauppaa mistä saisi ruoka-aineita, niin että vois itte tehdä ruokansa.  Niinku esim. vihanneksia.  Ja lihaa. Varsinki lihaa!  Suurimmasta osasta kauppoja saa vaan valmiita tai puolivalmiita juttuja.  Onneksi kuitenki hoksattiin, että kun menee alueelle missä ollaan "erittäin ympäristötietoisia, niinku esim kierrätetään ja syödään orgaanista ja terveellistä superruokaa", voi sieltä löytää myös kunnollisen ruokakaupan.  Täkäläinen superruoka on tosiaanki meikäläisten perusruokaa.  Eli kyllä, löysin lihaa ja vihanneksia!  Olin ku taivaassa Trader Joen kaupassa!  Tosin sinne ei ihan pikkuostoksille lähetä.  Se on ensinnäki kahen metron päässä kämpiltä.  Toisekseen kun kävin siellä eilen, enkä varmaan ollut paikalla ihan pahimpaan ruuhka-aikaan, oli JONON organisointiin työllistetty neljä ihmistä :D Huhhuh. 

Tänään lähen taas Staten Islandille tekemään vuokrasopparin ja makselemaan takuuvuokraa.  Parin viikon päästä pääsen sinne muuttamaan!  Ja ylihuomenna alkaa vihdoin koulu, aajeeee!  Jännittää.  Hehe. Heippa. Loppuun vielä vähän jauhelihaa tuosta nuin.  Ku kuvia kerran pyydettiin!

 

 

Eiköhän mentäs jo

Neljä vuotta ja pari päivää sitten pakkasin kimpsut ja kampsut, kapusin junaan ja läksin matkalaukun kanssa Ouluun tanssimaan. Tiedossa oli pariksi yöksi majapaikka serkulta ja viikon päästä pääsy omaan kämppään. Siinä välillä sitte jotaki. Ainoa ajatus oli että kun kerran mahis on, niin mennään tanssimaan. Ja että "ainahan sitä pääsee takas kotiin". Pari kuukautta sitten vähän vastahakosesti ja kaihosasti purin vuokrasopimuksen, asuttuani Oulussa neljä vuotta...

Tänään tässä pakkailen viimesiä kamoja, ja huomenna istahan lentokoneeseen ja lähen matkalaukun kanssa New Yorkiin tanssimaan. Tiedossa on ekaksi viikoksi hostellimajotus ja muutaman viikon päästä pääsy pitkäaikasempaan kämppään. Siinä välissä sitte jotaki. Ainoa ajatus on että tanssimaan tanssimaan tanssimaan!!! Jotakin nostalgistahan tässä on :D Ja johonki melko siistiin on johtanu se neljä vuotta sitte tehty päätös hypätä tanssimaailmaan!

En yhtään hoksaa että huomisiltana oon muka siellä Isossa Omenassa. En hoksaa edes, että aamulla lähen! Mutta ohan siinä sitte neljä kuukautta aikaa tajuta. Tapani mukaan en vieläkää jännitä. En oo ihan varma miten hyvä juttu se on, heh. Tässä just juteltiin siitä kuinka Fanni on aina jännittäny kaikkia reissuja ja juttuja hulluna etukäteen, mutta itte tilanteessa on ku kala vedessä. Meikällä se on aina ollu toisin päin; hyppään pää eellä syvään päähän ja alan sitte vasta miettimään että mites just tässä veessä uidaan, kuinka paljon suolaa saa rööreihinsä, ja onko kettään tarpeen tullen pelastamassa :D

Tämä viikko on ollu semmosta asioitten hoitamista, läheisten treffaamista (Pilviki syhkäs Turusta aamupalalle!) - ja luonnollisesti jumppapukujen tekoa. Se on kuitenki tärkiä just tähän välii. Oon ihan varma että oon unohtanu hoitaa joitaki juttuja, ja vielä varmempi että paikan päällä tulee eteen semmosia hommia mitä ei oo ees tullu mieleen. Toivon vaan, ettei ihan hirveen monia! Niin ja sitä kans toivon, ettei tuo Islannin Bardarbunga tänään ainakaan purkautuis. Että ehtisin lentää alta pois. Peukut pystyyn kaikille! 

Laukut on pakattu ja punnittu (pari kilua ylimäärästä tietenki), nyt vaa sitte ootellaa. Huomenna huomenna!