Tältä tuntuu onni

Istun mun pölyisellä kokolattiamatolla - jonka uumenista löytynee vielä ens vuonnakin strasseja joita seuraava vuokralainen ihmettelee -, ja oon tosi iloinen.  Sillain niinku yleisluontoisen iloinen.  Mulla on ollut ihanat puoltoista viikkoa Fanni-siskon kanssa täällä, ja vielä pari päivää jäljellä.  Ollaan harrastettu kulttuuria (mm. Museum of Modern Art sekä Internationalt Center of Photography), tanssittu/valokuvattu ympäri New Yorkia, käppäilty ympäri Manhattania ja Brooklynia, ja tietenki Staten Islandia...  Eilen vietettiin ihan mielettömän aurinkoinen ja lämmin päivä Coney Islandilla.  En voinu uskoa illalla, että EDELLEEN lokakuun lopussa +17:ssä asteessa mun rintani iho ärtyi auringosta ja kutitteli...  Camoon.  Kai se on laitettava aurinkoisena päivänä aurinkorasvaa vielä joulukuussaki :D  Ollaan myös vaan oltu, höpötetty ja hörötetty, juteltu siskojen juttuja, naurettu ja itketty.  Oon niin kiitollinen mun perheestä, miten uskomattoman älytön tsägä sitä onkaan käynyt että on saanu tällasia siskoja!  Tänään myös viesteilin äitin kanssa, se se vasta on jotaki <3

Oon myös päivä päivältä onnellisempi ja kiitollisempi tästä mahdollisuudesta, ja siitä faktasta että LÄHDIN tänne.  En vois olla oikeammassa paikassa oikeampaan aikaan.  Koulussa aika lailla kaikki on ihanaa, mutta kyllä mää oon ihan totaalisesti löytänyt oman juttuni Limón-tekniikasta.  Ilmeisesti se myös näkyy, sillä usempi Limón-opettaja on kysellyt että miksi en oo Limón-ohjelmassa.  Ollaan sitten käyty ihan hyviä keskusteluita ja toivon mukaan pääsen senkin ohjelman vielä joku päivä käymään.  Oon niin iloinen!  Neljä vuotta sitten olin jumppari joka lähti Oamkiin opiskelemaan tanssinopettajaksi.  Tässä on neljän vuoden aikana ollut enemmän ja vähemmän olo, että mulle on lätkästy eteen kaikki maailman tanssilajit tyyliin "kokeile tätä" ja "tämmöstäki löytyis", ja siinä missä se on ollut aivan mahtavaa - oon saanut kokeilla NIIN monia eri tyylejä ja saanut todellakin valinnanvapauden -, se on myös tehnyt tosi vaikeaksi nimetä mitään omaa tyyliä.  Siksi tuntuu tosi hyvältä, että viimein oon löytänyt tyylin joka tuntuu siltä kuin se olis luotu mun keholle! 

Tässä ollaan vielä muutama päivä Fannin kanssa, ja sitten onkin HALLOWEEN, jota Nykissä - ja etenkin meijän kämpillä - on valmisteltu jo koko lokakuu.  Mun vuokraemäntäni on varsinainen Halloween-fani ja täällä on jo suunnitteilla jos jonkinlaista kummitustaloa talon eteen lapsia pelottelemaan.  Ulko-oveen ilmestyi varmaan jo syyskuun puolella kummituksen pää sekä "veriset" kädet ja teksti "BEWARE".  Ne on ollu siinä niin kauan että osa hämähäkeistä on jo tipahtanut, samoin kuin osa sormista, niin että tällä hetkellä meidän kummitus näyttää aika rumasti keskisormea :D

Tässä ollaan jo vähän yli puolivälissä mun reissua!  Ens kuussa ei pitäis olla vierailijoita, joten keskityn täysillä vaan treenaamiseen.  Niin ihanat viikot kun mulla onkin ollut sekä Krisun että Fannin kanssa, ootan sitä tosi paljon!  Tänä viikonloppuna alkoi myös Suomessa jumppareitten kisakausi.  Itteä jännittää hulluna Pioneiden ens viikonloppuna alkava kausi; kamalaa tällanen etävalmennus kun ei pääsee tyttöjä treenauttaan, ei viimesenä tsemppaamaan eikä paikan päälle näkemään!  Onneksi meijän äiti kävi tänä viikonloppuna Erjaa ja tyttöjä moikkaamassa, treenejä kattelees ja puvut viemässä.  Luotan äipän sanaan että hyvältä näytti! :)  Niin ja onhan ne tytsyt mulle lähetelleet videoita sillon tällön että oon päässyt kurmottamaan koukkupolvista ja kehumaan välineenkäsittelyn kehittymistä! 


Laitetaampa loppuun vielä muutama kuva täältä näin.  Kaikki kuvat jälleen à la Fanni-Laura Patanen.