Viime viikolla hokasin ekaa kertaa että ei helkkari, tanssia on jäljellä enää kaks ja puoli viikkoa?!?!? Iski kauhea paniikki että nyt pittää tanssia sikana, ja myöski että en mää HALUA että se loppuu! No mutta eipä siinä, tässä taas oppii hauskoja juttuja ittestään. Nimittäin sen jälkeen kun olin pari päivää kauhistellut, huomasin että itse asiassa ootan kotiinpaluuta ihan älyttömän paljon. Mä oon niin malttamaton! Jos tiiän että joku juttu on lähenemässä loppuaan - ja kun nyt esim on kaikkea jännää uutta vuorossa ens keväälle - niin ei oo enää yhtään semmonen "Nyt nautitaan sata lasissa viimeseen saakka!" -fiilis, vaan paljo enemmän semmone että "Seuraava juttu!" Vaikka ehkä se liittyy siihen semmoseen yleiseen asioitten loppuunsaattamisen hankaluuteen :D Tai! Ehkä se asioitten loppuunsaattamisen hankaluus johtuu juuriki tästä? Että innostun vaan seuraavasta asiasta niin paljon ennen ku EHDIN tehä edellistä loppuun! Ompahan huutomerkkiä ja capslokkia. Sikäli hupasa, että oon ihan nuutunu enkä tosiaankaan jaksais oikeasti huutaa.
Nojoo, kyllähän mä silti aion nauttia sata lasissa loppuun saakka, ei siitä tarvi huolia. Ja kyllä tänään myöski tuli haikeuden hetki ko tajusin että esimerkiks aivan huikeen ihanan opettajan Connie Procopion tunteja on jäljellä enää kolme. Kolme!! Mutta ehkä tää olis jotenki surullisempaa jos ajattelisin että nyt tää oli ikuisiksi ajoiksi tässä. Mutta eihän tää ollu. Mä tiedän, että tuun tänne vielä takas treenaamaan. Se on vaan ajan kysymys.
Tämä marraskuuki on menny kyllä ihan älytöntä tahtia. Mitähän mä oon tehny? No reenaillu, luonnollisesti. Mielissäni miettiny tonttujuttuja! Viime perjantaina päätin ottaa sekä vuokraemännän että poikaystävän neuvosta vaarin ja lähin pitkästä aikaa kattelemaan yöelämää! Nyt on hyvin vahvasti semmonen fiilis, että en mää muuta oo tehnyt! Mutta ai, oonhan mä aktivoitunut opparin ja rästihommien kanssa jonkin verran! Siis ihan vallan opsikellut! Siitä oon kyllä nii ylpeä huhhuh. Kävin myös ehkä viime viikolla joku päivä Central Parkissa käppäilemässä, sinne oli tullut niin kaunis syksy! Aivan upean näköstä. Laitampa jotain kuviaki. Ja ylipäätään oli tossa just viimeviikolla ehkä kaikkein upeimmillaan ruska, mun teki ihan mieli lähtä lenkillekin kun oli niin nättiä keliä. No, niinku sanottu tänään tuli sitten se pakkanen. Ja eilen sato koko päivän. Staten Islandilla oli ihan mielenkiintosta kävellä kun lautalta kämpille koko matka on ylämäkeä niin se oli semmosta vesiputousta vaan!
Mä oon kyllä ihan valmis tulemaan kotiin. Jännä juttu! Tulee mulla ihan varmasti ikävä tätä kaikkea, mutta on aika mukava tietää että oon pian kotona. Tai no, kuukauden päästä hahah. Amy meinas kokata meille Kiitospäivän päivällisen, kylläki varsinaisen kiitospäivän jälkeen vasta, mutta kuitenki! Nii ja tästä tuliki mieleen että oon mä tässä seurustellu näitten kämppisteni kanssa paljo enemmän mitä aiemmin. Meitähän siis asuu tässä vuokraemäntäni Amy, albanialaiset Miri ja Elis, jotka on aina töissä, mutta sillon ko niitä näkee ni ne on kyllä ihan huippuja tyyppejä! Ja sitte tässä asuu vielä tsekkiläinen mies, jonka tapasin ekaa kertaa vasta toissapäivänä. Tai siis... Ollaanhan me kohdattu kahdesti aiemminkin. Mun ensimmäisen viikon aikana täällä. Olin just asunut Brooklynissa vähintään 10 tyypin kanssa kerrallaan, ja siellä WC:n ovi oli aina kiinni, oli se sitte varattu tai ei (toki se oli käytännössä koko ajan varattu koska meitä oli niin paljon). Oli miten oli, itehän oon tottunut käyttämään lukkoa, jollanen tossa meidänkin kylppärin ovessa kyllä on. Mutta sen ensimmäisen viikon jälkeen oon oppinut, että jos vessan ovi on kiinni, siellä on joku. Näin.
Pahottelut jo näin etukäteen siitä, että kuvia o ihan liikaa. En vaan ossaa karsia enempää!
Lautalla mielissään aurinkopäivästä
Niin hieno leikkikenttä-urheilupaikkahässäkkä!
Tyylilyyli valmiina matkaan
Ko saatiin Halloweenit alta pois ni meillä alko samantien joulu :D
Löysin marikkoinoilta maailman cooleimman robotti-kello-kompassi-kaulakorun!
Lehtiä!
Mikä lenkki se sellanen on, jolla ei poiketa keinumaan häh?
Naapurustoa <3
Ostin muutama viikko sitte ison purkin hapankermaa. Piti siis ostaa tuorejuustoa mutta helpostihan ne menee sekasin? Aikani mietin että mitähän sillä kermaviilihässäkällä teen, kunnes keksin tehä kinkkupiirakan! Vähänkö olin mielissäni, sain koko viikoksi ihan loistavat eväät!
Mutta miten sitä tuorejuustoa onki niin vaikia ostaa? Tuli mieleen ykskin kerta kun yllytin Sirin ostamaan sulatejuustoa porkkanakakun kuorrutteeseen, oli paljon halvempaa! Tuorejuusto, sulatejuusto, sama jätkä eikö nii? No eipä vissiin.
Oli pakko alkaa tämmösenä iltapäivänä itekki turistiksi lautassa ja käyä rakosellaan olevasta ikkunasta nappaamassa kuva. Hieno! Vaikka itte sanonki. Hoksaakko vapaudenpatsaan?
Otin metrossaki vaivihkaa kuvan!
No sitte sitä Central Parkin ruskaa
Mielettömän kaunista.
Tuttuaki tutummaksi tullu näkymä Staten Islandilta Manhattanille. Mutta ei paljo kyllästytä!
Vielä vähä lautan likasesta ikkunasta kuvaa
Aamusella musaa kuunnellen matkalla kouluun
Nonii! Maalataampa silmät päähän ja lähetää humpalle!
Tämmönen tuli vastaan baarilaukusta :D Tuli vähä ikävä Oulua! Ei kuitenkaa kelvannu paikallisessa. Ei niillä ees oo siideriä. EIKÄ lonkeroa. Eikä oluttakaa saanu ilmaseksi.
PS. Huomaatteko mun hienon glamour-kynnen?
Henkkamaukalta sai dollarilla hopeisen lakan JA glitterit, eihän sitä voinu sinne jättää??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti